Siitä onkin aikaa, kun viimeks jtn päätin kirjoittaa.
Meen nyt kuitenkin asiaan, jotta ei tarvii tylsistyä samantien, kun astuu tänne sivulle.
Mä oon vastikään muuttanu Pohjoiseen ja aloittanut opinnot kenties elämäni viimeisimmässä koulussa. Lukion jäätyä hetkeksi kesken mä hain täydennyshaussa kauppikseen, toki eri puolelle Suomea. Tampereen koulut, Kauhajoki ja Seinäjoki olivat ne mun uudet ajatukset.
Jotta ette sitten ihmettelisi, että miks päädyin tähän vaihtoehtoon kuin lukion kesken jättämiseen, niin mä aloin uupua myöhään keväällä kesken abivuotta. Piti käydä puolessa vuodessa melkein 30 kurssia ja kirjoittaa kaikki tulevana syksynä, jolloin lukio olisi ollut ohi 2,5 jälkeen. Mä en oo koskaan ollut mikään superprima koulussa. Matikka ja kielet ovat olleet inhokkeja peruskoulusta asti. Kevään jälkeen kursseja jäi suorittamatta 6-9, joista jotkut ovat nelosia.
Asia sikseen. Täydennyshaun alettua mä hain kouluihin ja olin liikkeellä mystisellä syksyllä uudelleen-asenteella. Usein jos mä intoilen paljon, niin mä petyn helposti. Mä laskin päiviäkin siihen, kun saisin kutsun pääsykokeeseen tai kielikokeeseen, kun olen kaksikielinen.
Lappuahan ei tullut, mutta soitto sen sian tuli aamulla. Olin nukkunut niin sikeästi, että se oli menny ohi korvien. Onneks heräsin kuitenkin ennen 11 keskellä viikkoo ja huomasin kattoa puhelintani. Mä sain tavoiteltua kyseisen henkilön, joka oli sitten koittanut tavoittaa mut. No, kyseinen henkilö eli nainen (Seinäjoelta tällä kertaa, koska mikään muu hakuvaihtoehto ei ollut osunut kohdalleen), alkoi haastatella mua mm. että minkä koulutuksen olin saanut ja mikä oikea äidinkieleni oli. Vastasin parhaani mukaan, mitä tiesin. Lopulta mua pyydettiin lähettämään kaikki mahdolliset toditukset niiden oppilaitokseen ja ne kattois sitä mukaan, että otetaanko suoraan sisään vai tehdäänkö mitä.
Kerroin siitä toki parhaimmalle ystävälleni Vidalle, joka on jakanut kanssani kaiken maailman asiat ja ollaan tuettu toisiamme hauta-asioista miesasioihin. Hänen mukaan se oli selvä merkki, että mä olin saanut opiskelupaikan. Mä en voinut muuta kuin toivoa, että toi kaikki olis totta.
Mä etin siihen aikaan myös kämppää Seinäjoelta. Vaikeeta oli ja meinasin melkein saada raivarin, kun vastaus koulusta tulikin ja olin saanut paikan. Mä olin soitellut kaikkialle vuokravälityksiin, ja vasta 5 päivää ennen koulun alkua olin saanut kämpän. Muutto olis kuitenkin vasta elokuun lopussa, joten joutuisin kai aloittamaan koulun etätyönä. Mä sain lopulta kinuttua itselleni väliaikaisen paikan asuntolasta. Sinne mä muutin 16.8. ja jäin odottamaan että loput tavarani tulisivat perässä kuun lopussa.
Mä sain jossain vaiheessa siirron yo-pohjaiselle linjalle, jolloin päätin palata takas Etelään ja jatkaa lomaa, sillä samaan aikaan 1.9. kun saisin kämpän, niin alkaisi koulu uudelleen.
Mä lähdin sit takas ns. Naantaliin, jossa porukat asuu. Rautatieasemalla matkalla ekaks Tampereelle, mä tunsin itteni allapäin, koska mä olin juuri kotiutunut ja tunsin itteni kotoisaksi Seinäjoelle kuin Turun seudulle.
Matka sujui kuiteski hyvin ja mä vietin siellä ne 6 päivää enimmäkseen Naantalissa. Lauantaina mä kuitenkin siivosin mun vanhan kämpän ennen kuin tiputin avaimet TYS:n postilaatikosta alas. Mä olin saanut siis hyvästellä viimeisen kerran mun entisen mukavan naapurin ja kerätä viimeisetkin tavarat kämpästä, jossa olin kokenut vaikka mitä. Mä lähdin sieltä helpottuneena ja muistelleen ilolla vaikka myös tuskalla tuota kämppää. Mä en nimittäin koskaan ollut nukkunu siel hyvin. Joka yö mulla oli ollut levoton olo siihen asti sen jälkeen kun kaverini oli kuollut viime syksynä tulipalossa. Sen jälkeen oli tuntunut kuin kaverini olisi ollut lähelläni tai jokin olisi jäänyt painamaan mieltäni. Kuolema oli ottanut muutenkin jälkeenpäin koville, sillä olen usein toivonut itkun lomassa että saisin vielä moikata edes kerran kaveriani.
Asuntosäätiön historiakaan ei ollut ikinä ollut ruusuinen, sillä laman ja 80-luvun aikana moni opiskelija oli löytynyt itsemurhan tehneenä omasta asunnostaan. Alla olevasta linkistä voi lukea koko säätiön historian mainiten tuon itsemurhankin.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12057/G0000550.pdf?sequence=1
Mä saavuin kuitenkin ekana koulupäivänä paikan päälle ja tapasin uuden ryhmäni. Eka kouluviikko oli suhtkoht mukava ja mä taisin saada uusia kavereitakin, joiden kaa juttu sujui mainiosti. Nauruja vaihdettiin ja läppää heitettiin. Mä olin muodostanut pienrymän Eetun, Essin ja Emman kanssa.
Alla sitten perjantain päivän asu. Pahoittelen kuvan huonoa laatua, joka on otettu kännyllä ja suoraan ladattu sieltä naamakirjaan.
Neule: Tommy Hilfiger
Huivi: Stockmann
Farkut: Leopart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti