Elä hetki kerrallaan

Toinen viikko työssäoppimassa Benettonilla lähti hyvin käyntiin. Nää kolme päivää ovat olleet täynnä monia mullistuksia ja juttuja. Eilen oli kuitenkin vapaapäivä ja aika kului pallon parissa. AMK:lla oli jalkapalloturnaus urheiluareenalla ja me lähettiin kaverin kanssa katsomaan matseja ennen 10 aamupäivää. J

Tosin ei siellä kauan jaksanut tuijotella palloa, vaikka rakastan futiksen seuraamista. En siis mielelläni pelaa itse. Tosin keväämmällä olis mua varten haaste Viljamilta. Haasteena kuinka paljon musta irtoa pallolle voimia.

Pelin seurannan jälkeen poikettiin ABC:llä syömässä ja pakko tähän väliin todeta, että tosi huonoa palvelua! Mä sain odotella montaa kymmentä minuuttia omaa juustohampurilaista. -.-

Viljami oli kaverinsa kanssa pullottanut Omenan makuista valkoviiniä, joka tällä kertaa oikeasti maistui viiniltä eikä miedolta wannabe viiniltä. Siitä tuli sitten meidän ykkösjuoma koko päivän aikana aina ennen baariin menoon asti.

Mulla oli aikaa pakata tavaroita, syödä ja suunnitella, että mitä laittaisin illan Sex and the Seinäjoki partyihin. Mulla oli ainakin haalarit valmiina, jotka Viljami oli järkännyt mulle sen isosiskolta. Valkoiset Vaasan amk:n haalarit.:) Alana terveydenhuolto. Mä sovittelin siinä sitten haalareita mun melko sotkuisessa kämpässäni kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen, koska kotiin tullessani mä nukahdin melko heti. Laittaisinko Benettonin syväaukkoisen spagettiolkaintopin vai kenties tumman lilan Benchin t-paidan? Mä päädyin t-paitaan, koska toppi oli niin hankala ja hörhelöine, ettei oikeen tuntunut mukavalta mun päälläni. Plus niiden haalareiden koko oli 52, mikä auttoi mua sen verran, että mun ei tarvinnut jättää farkkuja pois vaan mä puin haalarit niiden päälle. Mä tein itelleni selväksi jo ennen haalareiden saamista, että mua ei hävetä kantaa toisen kaupungin haalareita ja tulla sekoitetuksi pk-yrittäjyyteen tai sitten Ilmajoen maataloustiedekuntaan. Mä kannoin ja tule kantamaan haalareita sen vuoksi, jotta ei tarttis maksaa kuolettavan tylsän suurta sisäänpääsymaksua ja saisin nauttia alennuksista. Toki mä en käytä välttämättä haalareita, jos esim pystyn Viljamin tai itseni avulla hankkimaan ennakkoliput, joihin ei tarvita opiskelijakorttia tai haalareita. Tuon illan aikana mä sain positiivista palautetta ja pieniä vitsin heittoja eräältä tutultani Ilmajoelta päin. Kuulemma todella kätevä tapa välttää 5 euron sisäänpääsymaksu ja teki kuulemma mieli käräyttää mut lipunmyyjille. :D

Mun haaveena on edelleen kuiteski saada omat haalarit. Mielellään tältä seudulta, vaikka tällä seudulla en tule aloittamaan opintojani, koska olen ajatellut joko TAMK:a tai sitten Tallinnan teknillistä ammattikorkeakoulua. Muotisuunnittelua ulkomailla. Mulla on aikaa kuitenkin miettiä tätä 1.5 vuotta. Miksi sitten omat haalarit mielellään täältäpäin tai käyväthän ne Vaasankin tai Jyväskylänkin hyvin, niin syynä se minkä aikaisemmin jo mainitsinkin eli saadakseni nauttia erikoiskohteluista baarissa ja ne tuntuvat mukavilta päällä. :D Tulee sellainen hieno maskuliininen olo. Outoa ehkä, mutta samalla kun sovittelin noita haalareita mä löysin mielenkiintoisen ilmoituksen Jyväskylän sosionomihaalareista huutonetin kautta. Jätän kuitenkin kaupat väliin, sillä vaikka hintana oli 15 euroa, mä en halua ottaa riskiä noiden matkakustannusten vuoksi. Painavia kun nuo haalarit ovat.

Mä aloin sitten pakata ja aika äkkiä se pohjien ottaminen sitten alkoikin. Viljami oli päivän aikana hankkinut kunnollisemman pullonavaajan, joten illan aikana menikin helposti 1,5 pulloa valkoviiniä. Näin jälkeenpäin ajateltuna mä kiitän itseäni siitä, että mä en ottanu vielä sen tekemiä nelosoluita. Ennen baariin lähtöä katottiin sitten Manu vs. Chelsea-peli, joka jäi kesken kun meikä huusi täyttä kurkkua OMG ja juoksi keittiöön, jossa Viljami nauroi. Luulin että Chelsea oli tehnyt maalin, mutta ei. Turha luulo. Mä en kummemmin jaksanut enää katella vaan jäin Viljamin kämppiksen ovelle seisomaan ja luentoimaan diabetekseen liittyvistä asioista. Herrahan opiskeli hoitsuksi ja kuunteli mun luentoja ”joo”, ”niinhän se on” ja ”aivan”-tyyliin. Mä vaan kännissä sitten selittelin samalla kun Viljami kiikutteli mulle lasin vettä. Ennen 12 sitten alettiin laittautua ja mä puin ne kuuluisat amk:n haalarit. Että mua otti päähän ne napit ja ne pitkät lahkeet, mutta mä en itkeny sen vuoksi vaan ylpeänä ja nöyränä menin baariin pinkki huppari päällä ja haalarit messissä.

Mä sain sen luvatun haalarimerkin, joka luvattiin 300 ensimmäiselle ja sen alennuksen. J

Myös kuvia saatiin vaikkakin huononlaatuisia, koska mä olin mun muistini mukaan jättäny sitten kännyn kämpille. Uusia tuttavuuksia unohtamatta. Niitä tuli montaa uutta.

Aamulla mä en sitten löytäny millään mun kännyä, vaikka Viljamin kans sitä etittiin. Mä lähin duuniin lopulta ja puolen päivän jälkeen sit herra tulee ja ilmoittaa, että kännyni olisi Karmassa ja että se tarttis hakea sieltä. Sen haki sieltä mun puolesta Viljami, mutta mun päiväni jäi kesken jo 3 tunnin kuluttua, sillä sain oksentaa krapulaani kyllästymiseen asti ja väsymyskin painoi päätä.

Tänään sit korvasin pikkuhiljaa mun menetettyjä tunteja. Mä sain lopulta myös haettua Vidan lähettämän myöhäisen synttäripaketin. Mä olin rehellisesti sanottuna onnellinen saamastani Real Madridin huivista. J Sekä kortista, josta olin melkein purskahtaa itkuun.

Mulla ei oo siis ollut mitenkään helppoa nää 3 päivää, sillä ajatukset pyörii nykyisyydessä ja bileissä.

"Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut maailman valovoimaisimmalle kissalle!
Olet enkeli =)

Joyeux Annirerpaire

XOXO

-(kaverini nimi)

Mun oli pakko laittaa tä tänne, kun oli niin mahtava kortti ja jotenkin sai sydämeni sulamaan.

Laitan joku toinen kerta sitten loput keskiviikkoisista bileistä. Tässä oli nää kuvat tällä kertaa. Viljami voi sitten kiltisti tätä blogia lukiessa muistaa lähettää niitä kuvia mun kännykkään!